Yläasteen koulutehtävänä ollut pienoiskertomus.
Ohjeistus: jokaisessa kappaleessa sai olla vain viisi virkettä.
Tarinan tuli muodostua viidestä kappaleesta;
1. järkytys
2. salaisuus
3. yllätys
4. paljastus
5. helpotus
Meidän naapuri tappoi ihmisen. Kuulin sen huudon kerrostalon ohuiden sienien läpi. Seuraavana aamuna naapuri raahasi muovipussia kellariin. Olin vasta kolmentoista, mutta ymmärsin kyllä, mikä se oli. Siellä pussissa oli ihmisen ruumis.
Naapuri pyysi kahville viikon päästä. Menin, koska en halunnut olla epäkohtelias. Lippa vinossa soitin ovikelloa, ja join kahvia. Naapurilla oli seinällä kivääri, ja se sanoi, etten saisi kertoa mitään. Pidin salaisuuden.
Seuraavana aamuna olin myöhässä koulusta. Naapuri tuli taas vastaan muovipussin kanssa rapussa. Se tatuoitu mies moikkasi, ja sanoi, että tuleppa taas kahville, saat vinkkejä mopon tuunaukseen. "Huomenna voisin tulla", sanoin hiljaa, mutta naapurille se ei käynytkään. Se sanoi, että sille tulisi huomenna vieras.
Veli tupakoi aina parvekkeella, ja haju levisi sisälle saakka. Naapurillekin tulisi tänään se salainen vieras. Minä olin utelias, ja menin kaikuvaan porraskäytävään vakoilemaan. Naapuri tuli, ja sillä oli mukana ne muovipussit, ja koreaan turkikseen pukeutunut nainen. Silloin tajusin, että pussissa oli tatuoidun metsästäjänaapurin uuden avovaimon tavarat.
Meidän naapuri ei tappanutkaan ihmistä. Kävin uudelleen kahvilla, ja naapurin vaimo tarjoili minulle venäläistä toscakakkua. naisen muuton jälkeen naapurit alkoi valittaa veljen parveketupakoinnista, ja naapurimieskin ajoi partansa ja sliippasi tukkansa. Rapussa soi venäläinen klassinen musiikki. Silloin mietin, että kaipa tämäkin aina murhaajan naapurissa asumisen voittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti